Skam | Kausi 3

Skam

Ihkutetulle ja hehkutetulle nuortensarja Skamille tapahtui jotain kakkoskaudella, ja se jokin oli kamalaa. Uskottavasta ja elämänmyönteisestä sarjasta kuoriutui yhtäkkiä väkivaltaista parisuhdetta ihannoiva "rakkaustarina", jossa ykköskauden hahmonkehitykset dumpattiin tarpeettomina. Onneksi samanlainen muodonmuutos tapahtui uudestaan, ja Skam muuttui kuin taikasauvan heilautuksesta takaisin siksi, mitä se oli alkujaankin: nuorten elämässä eteen tulevia asioita todentuntuisesti, rennosti ja luontevasti käsitteleväksi draamasarjaksi.

Skamin suosio on tässä vaiheessa jo sen verran valtava, että sarjan tekijät päättivät laajentaa näemmä myös kohderyhmää laajentuneen katsojakunnan perusteella. Alkujaan teinitytöille kohdistetun sarjan kolmannessa kaudessa päähenkilönä onkin poika eli Isak (Tarjei Sandvik Moe), mikä oli yllättävä, mutta oikein hyvä valinta. Isak on kuitenkin ollut sarjan keskeisiä hahmoja jo ykköskaudessa, vaikka kakkoskaudessa häntä raahattiin hieman väkinäisesti mukana kuten kaikkia muitakin sivuhahmoja.


Kolmoskaudessa sarjan suosion vakiintuminen tarkoittaa myös sitä, että enää ei tarvitse mennä turvallisimman kautta. Jos ja kun kolmoskauden päähenkilö onkin homoseksuaali, koko sarja ei leimaannu homoutta käsitteleväksi sarjaksi, vaan saa tilaisuuden esittää valtavirrasta poikkeavat suuntaukset yhtenä tavallisten nuorten arkeen kuuluvana asiana, mitä ne tietysti ovatkin. Seuraava askel kohti vähemmän ongelmallisempaa esitystä olisi, että Skam yrittäisi esittää hahmonsa siten, että he eivät määrittyisi ensisijaisesti seksuaalisuutensa kautta ja että homous ei olisi kauden pääteema vaikka päähenkilö homoseksuaali onkin. Se lienee silti liikaa pyydetty. 

Kolmoskauden juonena on nimittäin se kaikista geneerisin "coming out" -tyyppinen identiteetinhaku. (Suosittu aihe kuulemma mm. fanifiktiossa.) Periaatteessa valinta on oikeinkin järkevä, sillä nuoret painiskelevat muutenkin identiteettinsä kanssa, miksikäs ei sitten myös seksuaali-identiteetin. Mitä kuitenkin käytännössä saadaan on jälleen yksi esitys homoseksuaalista henkilöstä, jonka elämän keskeinen sisältö on homous: oman seksuaalisuuden jatkuva pohtiminen, sen toteuttamisen suunnittelu ja mitään aavistamattomien koulukavereiden kuumottelu. Seksuaalisuus esitetään Isakia ensisijaisesti määrittävänä piirteenä


Skam, Sana, Isak
Sana kertomassa Isakille, miten asiat ovat.

Kun niin valtava osuus kaikenlaisen fiktion homoseksuaaleista hahmoista saa tällaisen käsittelyn, onko sitten ihmekään, jos joku sukupuolineutraali avioliittolaki herättää vauhkoontumista medialukutaidottomissa - että tavalliset, järkevät ja luotettavat ihmiset halutaan rinnastaa näihin tällaisiin, jotka kaiken aikaa pyörittelevät päässään, että minkälainen irstailu heitä oikein kiinnostaa ja varmasti katsovat kaikkia nyt sillä silmällä, ovatko tässä enää lapsetkaan turvassa! Että ei kyllä normaalia eikä tavallista. Kyllä minä taas mieleni pahoitin ja sitä rataa. 

Tavallaan on ikävää syyttää Skamia siitä, että se hyppää iloisesti mukaan tällaiseen stereotyyppiseen esitykseen. Skamin keskeisen ajatuksen mukaisesti teinithän eivät - suuntautumisesta riippumatta - mitään muuta ajattele kuin toisen nuoren iholle pääsemistä, mikä pätee kyllä aiempien kausienkin päähenkilöihin (tätä ihmettelin jo ensimmäisen kauden tapauksessa - miten voi olla, että näillä nuorilla ei ole mitään elämää juhlimisen ja seksin lisäksi? Harrastuksia? Mielenkiinnonkohteita? Jotain?). Silti en voi ohittaa sitä asiaa, että tällä saralla Skam toimii kuten muutamassa muussakin arveluttavassa asiassa: se ei suoranaisesti tee mitään niin ongelmallisesti, että sitä voisi kovin suurieleisesti arvostella, mutta laajemmassa kontekstissa se pönkittää olemassa olevia haitallisia näkökulmia. 

Isakin ja Evenin (Henrik Holm) romanssi on itsessään ihan sympaattinen. Ei nyt mikään vuosisadan rakkaustarina, kuten ei mikään muukaan romanssi tässä sarjassa. (Toisaalta virkistävän realistista - harva taitaa teini-iässä aloitettuun suhteeseen jäädä.) Erotuksena aiempiin Skamissa nähtyihin pareihin Isakilla ja Evenillä on jopa jotakin yhteistä, nimittäin huumorintaju. Evalta (Lisa Teige) ja Jonakselta (Marlon Valdés Langeland) sekä Nooralta (Josefine Frida Pettersen) ja Williamilta (Thomas Hayes) kaikki yhdistävät tekijät puuttuivat täysin - pikemminkin sarjassa korostetaan, kuinka yhdentekevinä nuoret pitävät seurustelukumppaneidensa kiinnostuksenkohteita. 

Näpyti näp näp.

Tai sitten kenelläkään ei yksinkertaisesti nyt vaan ole mitään kiinnostuksenkohteita bilettämisen, koulun hierarkiassa nousemisen ja seksin lisäksi. (Masentava ajatus.) Even piirustelijana tekee sarjan ensimmäisen poikkeuksen, piristävän sellaisen. Toisaalta hänenkin kohdallaan fokus siirretään pikaisesti pois siitä, mitä hän tekee ja takaisin siihen, mitä hän on. Nimittäin maanis-depressiivinen.

Mielenterveysongelmien käsittely nuortensarjassa on lähtökohtaisesti plussaa. Normaaliuden, terveyden ja sairauden käsitteet nyt ylipäätään ovat niin epämääräisiä ja kulttuurisidonnaisia, että niitä sietääkin testailla, ravistella ja kyseenalaistaa. Skamissa näkökulmaksi nousee se, että Isak saa tietää tästä Evenin elämää varjostavasta piirteestä vasta sitten, kun on jo korviaan myöten pihkassa.

Evenin diagnoosin esitystapaa oli selkeästi punnittu. Hänellä on tukenaan pitkäaikainen tyttöystävänsä Sonja (Theresa Frostad Eggesbø), josta hänen on vaikea erota Isakin vuoksi - oletettavasti siksi, että Sonja toimii hänen tukenaan tavalla, johon Isak ei pysty (koska ei tuolloin vielä tiedä). Even esitellään ensiksi kaikessa Isakiin vetoavassa ihkuudessaan ja sitten, kun kaikki on parhaimmillaan, käännetäänkin koko juttu nurin päin. Selvästi katsojalle halutaan viestiä, että Even on ensisijaisesti Even eikä sairautensa. (Tämän "on muutakin kuin piirteensä X" olisi tietysti voinut tehdä myös Isakin homouden kanssa, mutta kaikkea ei voi saada.)

Käsittelemättä jätetään kuitenkin Isakin oma mielenterveys, jota painostavat kotiolot ja Evenin ailahtelevaisuuden kautta tuotettu turvattomuus voisivat hyvinkin murentaa. Sarja lisäksi jättää kauden tilanteeseen, jossa tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Voi olla ihan omaakin tulkintaani, mutta loppukauden tunnelma oli jotenkin hyvin painostava. Isak vaikutti hämmentyneeltä ja sulkeutuneelta, vaikka vakuuttikin rakkauden korjaavan kaiken. 


Skam, Even, Isak
Etsi piilotettu intertekstuaalinen viite.

Isakin uskonnollinen äitikin hyväksyy suorilta Isakin homouden, mikä oli tavallaan virkistävää. Samalla se kuitenkin teki koko sarjan alkupuolen "mitä äitikin ajattelee" -kuumottelun ja äidin jatkuvan raamatunkohtien lähettelemisen luoman jännitteen tyhjäksi. Järkevä äidin reaktio olisi ollut, mikäli olisi ollut kyse vain hyväksynnästä, jota tietysti helposti Isakin tilanteessa oleva nuori kuumottelee urakalla. Mutta kun sarjassa annettiin ymmärtää, että Isakin äiti hylkii poikaansa ja perhettään jo valmiiksi juuri sen takia, etteivät nämä ole tarpeeksi uskonnollisia, on tätä taustaa vasten homouden hyväksyminen ihan OK-juttuna jo ensireaktiosta lähtien vähän hämmentävä käänne. Koko "hyperuskonnollinen äiti" -juoni ylipäätään alkaa tuntua siinä vaiheessa vähän turhalta.

Koko Skam-sarjassa on ollut pitkin matkaa vallan hämäriä kristillisiä viitteitä (esim. virsien käyttäminen tiettyjen kohtausten taustalla ja Nooran lääkärissäkäynti valkoisessa mekossaan) mutta kolmoskaudessa niiden määrä suorastaan räjähti. Milloin Even menee naamiaisiin Jumalaksi pukeutuneena, milloin hän pitää ristiinnaulittua Jeesusta esittävää paitaa päällään, milloin on ristejä kohtauksen taustalla ja milloin jotenkin erittäin kristillisiä kuvaelmia. 

llaisessa intertekstuaalisessa tasossahan ei itsessään ole mitään vikaa, mutta ainakin omassa katselukokemuksessani se jäi hyvin irralliseksi. Ainoat tulkinnat, joita tälle kuvastolle keksin, olivat latteita ja kaukaa haettuja. Tiedä sitten, vetoaako se nuoriin jotenkin. Kun kuitenkin uskonnon ja uskomisen käsittely on ollut läpi sarjan todella ohutta  ja yksipuolista (käytännössä vain sitä, kun joku utelee Sanalta (Iman Meskini), että "miksi et juo alkoholia" ja "miksi pidät huivia" ja niin edespäin), on suhteellisen kummallista, että tähän alikasiteltyyn teemaan halutaan välttämättä vetää huomiota kausi toisensa perään.

Vielä sananen yhdestä sarjan hämmentävästä piirteestä, jota olen ihmetellyt alusta asti. Vanhemmat liittyvät hahmojen elämään hyvin vähän, eikä heitä juurikaan näytetä. Olen ajatellut asian siten, että tällä korostetaan hahmojen teiniyttä ja itsenäisyyden harjoittelua, eikä kukaan koskaan hae tukea tai apua vanhemmiltaan, vaikka sitä kaipaisikin. Opettajiakaan ei juuri näy, vaikka heidänkin kuvittelisi olevan suuressa roolissa nuorten elämässä. Ne muutamat koulun henkilökunnan jäsenet, joita nähdään, ovat jotenkin hämmentävästi sarjan tyyliä rikkovia, ylinäyteltyjä sketsihahmoja. En keksi tälle yhtään järkevää selitystä. (Ellei se sitten ole se, että nuorista koulun henkilökunta näyttää sketsihahmoilta. Tiedä tuota.)

Suosikkiasiani tässä kaudessa oli ehdottomasti Isakin kaveriporukka, johon kuuluvat Jonas, Mahdi (Sacha Kleber Nyiligira) ja Magnus (David Sjøholt). Jengi suhtautuu niin mainion arkisesti ja luontevasti Isakin kaapistatuloon ja Even-kuvioon, että en varmaankaan ole missään sarjassa koskaan nähnyt vastaavaa. Kaikki kolme poikaa ovat sarjassa toistaiseksi ehkä sympaattisimpia hahmoja. Vaikka heilläkin tietysti on omia bilehuumekuvioitaan, jotka nyt näemmä vain ovat jokaisen Tavallisen Nuoren™ arkea, jos Skamiin on uskominen.
 

Skam, Isak, Jonas, Magnus, Mahdi
Hyvä meininki.

Aiemmissa kausissa keskiössä ollut tyttöporukka on tällä kertaa jäänyt syrjempään, sillä he eivät kuulu Isakin ydinjengiin. Hahmoja yritetään kuitenkin ympätä enemmän tai vähemmän väkinäisesti ujuttaa myös Isakin seikkailuihin: koulussa Isak on motkottavan Sanan työpari, ja Isakin muutettua Eskildin ja Linnin luokse (sen jälkeen, kun Noora muutti Williamin perässä Lontooseen) Noora palaakin yllättäen ja liittyy kämppiksiin. Vilde (Ulrikke Falch) käy välillä juttelemassa jengille järjestellessään koulun tapahtumia ja Evan kanssa tulee vaihdettua sananen bileissä.

Yksi lupaava käänne sarjassa kuitenkin oli: Vilden ja Magnuksen söpö ihastus. Molemmat ovat suoraviivaisia ja ystävällisiä hahmoja, ja tässä olisi hyvinkin ainesta hyvin arkiseen ja lämmittävään kuvaukseen. Lisäksi Magnus ei ole koulun suosituimpia poikia, minkä voi aavistella auttavan Vildeäkin tajuamaan statusasioiden merkityksettömyyden ihmissuhteissa. Neloskauden päähenkilöksi Vildeä onkin jo arvailtu, ja tämän käänteen myötä melkeinpä toivon, että seuraava päähenkilö on kuin onkin Vilde. (Tai toinen hyvä vaihtoehto olisi Chris (Ina Svenningdal), jota ei tässä kaudessa juuri nähty.)

Kauden uusiin hahmoihin kuuluu Emma (Ruby Dagnall), jonka rooli on käytännössä olla jonkinlainen "Eva 2" eli käytännössä vain bilettämisestä ja seurustelusta kiinnostunut keskivertotyttö, johon Isak voi sitten projisoida omaa kamppailuaan ja huijata sekä Emmalle että itselleen, että haluaisi tämän kanssa jotakin enemmän. Emma myös toimii muutamassa kohtauksessa hahmona, joka laukoo tyhmiä juttuja, joita puolestaan joku muu voi korjata ja samalla katsojatkin oppivat, että nyt on tehty virhe (yllättävän palikkapedagoginen metodi muuten näin tyylikkäänä pidetyssä sarjassa). 

Tutuista hahmoista suuren roolin säilyttää lähinnä Eskild (Carl Martin Eggesbø). Hän oli kakkoskaudessa Nooran geneerinen homobestis, ja nyt kolmoskaudessa hän on Isakin tukihenkilö - tietysti homoudessa. Koska mitäpä muuta Eskildillä elämässään olisi. Hän taitaa käydä töissä, mutta sekään ei tainnut selvitä, missä. Hän on aina valmiina kommentoimaan toisten elämiä ja ratkaisemaan kaikki ongelmat. Vaikka Eskild tässä kaudessa pitääkin erittäin hyvän puheenvuoron siitä, miksi seksuaalivähemmistöjen itseilmaisu ei ole huomionhakua, stereotypioiden murtaminen on jätetty tämän puheenvuoron ja muutaman muunkin repliikin varaan sen sijaan, että olisi joskus pysähdytty pohtimaan hahmon esittämistä. 
 
Skam, Noora, Eskild, Linn
Tämä ei ole tuomitseva ilme.

Linn (Rakel Øfsti Nesje) on melkeinpä muodostunut suosikkihahmokseni sarjassa, ehkä siksi, että hänen elämäntapansa muistuttaa eniten omaani. Hän on omissa oloissaan pysyttelevä ja hajamielinen, mutta kuitenkin ystävällinen. Mutta vaikka edellä sanoin mielenterveyden ongelmien käsittelyn olevan plussaa, Evenin tapauksen lisäksi esitystapoja ei juurikaan ole mietitty. Joku - olikohan Noora - toteaa ohimennen, että uskoo Linnin olevan masentunut. Tämä ehkäpä siksi, että Linn ei halua bilettää ja nähdään jopa pelaamassa videopeliä. (Huom, vieläpä Evenin kanssa. Pelaaminen on varma merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa, muistellaanpa vielä sitä Vilden epäluuloisesti vilkuilemaa nörttiä ykköskaudessa!) 

Jos ei-bilettäminen, kotona viihtyminen, pelien pelaaminen ja se, ettei ole Eskildin tapaan äärettömän kiinnostunut puolituttujen teiniromansseista on masennusta, niin olkoot. Mutta väitteet Skamin realistisuudesta karisevat kyllä kovaa tahtia. Ja mitähän Skamilla noin yleisesti ottaen on syrjäänvetäytyviä ihmisiä vastaan? Linnin kaltaiset eivät ole edes näyttämisen arvoisia, ja silloin kun heitä ohimennen vilahtaa, joku vihjaa heidän olevan mielenterveysongelmaisia, laiskoja tai muuten vain pyörittelee silmiään jo heidän olemukselleen. Saanen muistuttaa, että hiljaisimmista tulee herkästi koulukiusaamisen uhreja, eikä Skam kyllä todellakaan ole osaltaan parantamassa tätä asiaa.

Sana, kuten edellä mainitsinkin, saa tässä kaudessa jälleen lisää ruutuaikaa. Hieman väkinäistä sellaista, mutta kuitenkin. Yhtä kaikki, hänen persoonallisuutensa palaa ilahduttavasti takaisin kakkoskauden hiljennyksen jälkeen, ja Isakin kanssa hän vääntää milloin mistäkin aiheesta. Sanan näkemykset myös osoittautuvat vääriksi, jolloin hän varsin asiallisesti myöntää virheensä ja jatkaa häiriintymättä suoraa puhetyyliään. Suoranaista hahmonkehitystä ei Sanallekaan tässä kaudessa suoda, mutta olkaamme rehellisiä: ei kyllä kenellekään muullekaan.

Noora puolestaan palaa takaisin Lontoosta ja Williamista eronneena. Syynä ei ole kuitenkaan mikään niistä lukuisista henkisen väkivallan muodoista, joita William harjoittaa, vaan se, että William tekee liikaa töitä ja ihailee liikaa isäänsä. (Mitä ihmettä?) Tavallaan realistista, sillä teinisuhteet usein katkeavat teinien teiniyteen, mistä tässäkin näyttää olevan kyse. Jäin vielä kuitenkin pohtimaan sellaista sivuseikkaa, että miksi William rikkaan suvun vesana ei jatka automaattisesti kalliiseen korkeakouluun lukion jälkeen, vaan menee suoraan töihin. Ehkä sitten tulevaisuus isukin yrityksessä on turvattu, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että eliittiyliopistosta valmistuminen on suhteellisen normaali välietappi näissäkin tapauksissa.

Evasta ja Chrisistä ei käytännössä ole juurikaan sanottavaa. Kakkoskauden olematon hahmonkehitys hiipuu entisestään kolmoskaudessa. On kuitenkin syytä olettaa, että joko Vilde, Sana tai Chris olisivat seuraavien kausien päähenkilöehdokkaiden joukossa vahvoilla. Veikkaisin itse näistä Vildeä, sillä hän on tarpeeksi "tavallinen" ottaen huomioon sarjan tähän mennessä vakiinnutettu kohderyhmä. Chris on liian oman tiensä kulkija ja ihanteita uhmaava, Sana puolestaan liian erikoinen - kuka muka jaksaisi katsoa ohjelmaa uskonnollisesta teinistä, joka ei käytä päihteitä tai seurustele? (Minua ei lasketa, en ole kohderyhmää.) Olen kuullut myös spekulointia Evenin valitsemisesta päähenkilöksi, mutta kattoos nyt.

Skam, Noora, Vilde, Chris, Sana, Eva
Pakollinen perusjengin kokoaminen yhden pöydän ääreen.

Yhteenvetona Skamin kakkoskauden notkahdus korjaantui kolmoskaudessa ykköskauden tasolle. Skam on todellakin edelleen nuortensarja "keski-ikäisten medioiden" hehkutuksesta huolimatta ja säilyttää hyvin onnistuneesti nuorille tyypillisen käytöksen, puhetavan ja aihepiirit. Se vieläkin kamppailee esitystapojensa kanssa, jotka ovat paikoin hyvin huolellisesti ja fiksusti mietittyjä, paikoin taas jostakin kaavamaisuusarkistosta napattuja. Stereotypioiden valikoiva rikkominen lienee silti parempi kuin ei stereotypioiden rikkomista lainkaan. Ja hahmot nyt vaan ovat edelleen symppiksiä.

Hyvää: Mielenterveysongelmien käsittely, palaaminen 1. kauden tunnelmaan, joidenkin stereotypioiden tietoinen purkaminen

Huonoa: Rakkaus tekee immuuniksi mielenterveysongelmille?, joidenkin stereotypioiden välinpitämätön pönkitys

KAUDET: 1 | 2 | 3 | 4


---

SKAM
2016
NRK, Norja
Kieli: Norja
Jaksot: 10
Jakson kesto: 20-30 min
Ikäraja: 12

Kommentit

Kuukauden luetuimmat