Skam | Kausi 1


Norjalainen Skam lienee tällä hetkellä kuuminta hottia ja, jos lukuisia arvioita ottaa uskoakseen, myös suurin piirtein parasta ikinä nuortensarjarintamalla. Markkinoinnissa on otettu huomioon kohderyhmä eikä lähdetty mummoilemaan mainostamalla muualla kuin somessa. Silti - pannahinen - ovat +20-vuotiaatkin päässeet perille sarjan olemassaolosta, ja sitä kehutaan vuolaasti niin Hesarissa kuin Me Naisissakin. Sen enepää raportoimatta hypejunan aikatauluista totean, että eiköhän tämän blogikirjoituksen perusteella selviä, mitä mieltä itse olen sarjan ensimmäisestä kaudesta.

Ensinnäkään en kuulu sarjan kohderyhmään, teini-ikäisiin, mutta ei niistä vuosista nyt niin kauaa ole. (Niinhän ne kaikki aina sanovat ja niin päin pois.) Olen kuitenkin katsellut montaakin nuortensarjaa, joista muutamat kylläkin ovat jääneet kesken. Degrassin, Misfitsin, My Mad Fat Diaryn sekä Skamin esikuvan, Skins-sarjan, pohjalta näen kuitenkin voivani arvioida sarjan yleistä tasoa nuortensarjana. Markkinointistrategialla, johon kuuluvat hahmojen omat somekanavat ja pitkin viikkoa lähetetyt sarjan osat, jotka kootaan kerran viikossa, Skam on aivan varmasti tavoittanut nuoria erityisen tehokkaasti ja pysynyt siistinä juttuna. Voin kuvitella, että se ei varmasti tunnu ylhäältä sormea heristäen ojennettuna oppimateriaalina, vaan aivan eri tavalla omalta.



Jaksojen vaihteleva pituus kummastutti aluksi, mutta saadessani tietää sarjan esityspolitiikan siinä alkoi olla hurjasti järkeä. Täytyy myös sanoa, että sarjan rytmitys ja jaksojen kokonaisuudet tuntuivat oikein onnistuneilta huolimatta siitä, että ne on näemmä koottu yksittäisistä kohtauksista. Jaksot eivät silti tunnu leikkaa ja liimaa -tyyppisiltä, mikä kielii käsikirjoituksen onnistumisesta tällä saralla. 
 
Juonihan Skamissa ei ole mitenkään erikoinen. Se on täyttä arkea ja mahdollisimman uskottavaksi ilmeisesti tähdätty. Joukossa ei ole mitään amerikkalaistyylisiä luksusluukuissa asuvia ja viimeisen päälle tällättyjä kolmikymppisten näyttelemiä teinejä, jotka ovat joko ylempää keskiluokkaa tai törkeän rikkaita, asuvat yksin suurissa taloissa uima-altaineen ja pitävät iltapukujuhlia joka toinen viikko. Näyttelijät ovat oikeasti nuoria, jotka pukeutuvat kuin nuoret ja puhuvat kuin nuoret. Kukaan ei ole rikas, mutta ei toisaalta köyhäkään. Tässä linjauksessa ehkä näkyy se kuuluisa pohjoismainen hyvinvointivaltio, tai ainakin sen ajatus - esimerkiksi brittien nuortensarjoissa tuntuu olevan aina se joku yhteiskunnan päähänpotkima.  
 
Seksivalistusta saamassa.
Keskiössä on Eva (Lisa Teige), joka aloittaa lukion ensimmäisellä. Poikaystävä on, mutta ei ystäviä eikä myöskään pääsyä siisteihin porukoihin. Abivuottakaan ei ole ehtinyt vielä suunnitella. Eva ystävystyy sekalaiseen joukkoon lukion tyttöjä, kyräilee mustasukkaisena poikaystäväänsä ja koettaa selvitä entisen ystävän halveksunnasta - tietysti bilettäen, pitäen hauskaa ja auttaen uusia ystäviään näiden erilaisissa ongelmissa. Näissä merkeissä sarja sujuukin, ja lopussa hahmot ymmärtävät itseään ja toisiaan taas hieman paremmin.

Sarjassa päihteillä on hyvin keskeinen merkitys nuorten seuraelämälle. Jokaisissa juhlissa joku juo itsensä känniin ja tekee jotain tyhmää. Ilmeisesti trendi, jonka mukaan nuoret käyttävät vähemmän alkoholia kuin ennen, ei vielä näy juuri missään. Päihteiden käyttö ja kännäys ovat itsestäänselvyyksiä, joista kieltäytyy vain hunnussa bilettävä muslimityttö Sana (Iman Meskini). Koska sarjan tekijät olivat viettäneet nuorten kanssa paljon aikaa, kaipa tämä on sitten sitä realismia. Alkoholi kieltämättä hankkii sarjan nuoria ongelmiin, mutta mikään niistä ongelmista ei ole niin suuri, ettei siitä noloudella tai anteeksipyynnöllä selviäisi. 

Ehkä sitten olisi aiheellista lisätä Lukijattaren sulkakoristeeseen hieman kukkiakin, mutta alkoholin ja muiden päihteiden esittäminen neutraalina ja luonnollisena asiana (vaikka Ehyt ry.:n mukaan humalahakuisuutta pitää trendikkäänä alle puolet 15-20-vuotiaista nuorista) on selkeä tietoinen valinta, minkä positiivisuudesta en ole aivan varma. Alkoholittomuus on niille, joita vakaumukset tai muut hyvät syyt rajoittavat, sarja tuntuu sanovan. Ehkäpä sarja pyrkii sitten vain esittämään alkoholin väistämättömänä osana nuorten elämää, kuten se tuntuu jossain piireissä olevankin, eikä toimimaan valistusmateriaalina. En kuitenkaan usko, että tämän sarjan ansioksi voisi laittaa yhtäkään nuoren kieltäytymistä ihteistä ryhmäpaineen edessä.

Teinien luontainen elinympäristö.
En katsonut itse nuortensarjoja kuin vasta myöhäisteini-iässä. Syy siihen oli, että niissä ei tuntunut olevan mitään tarttumapintaa. En käyttänyt päihteitä, ollut tippaakaan kiinnostunut suosituksi pääsemisestä ja koulu oli mielestäni ihan mukavaa. Eniten kiinnostivat omat harrastukset. Siten sarjojen örveltävät, seksikokeiluja suunnittelevat ja pakkomielteisesti suosioon suhtautuvat hahmot - joista kukaan ei edes harrasta mitään! - olivat kuin toiselta planeetalta. Jossain vaiheessa havahduin epämääräisesti siihen, että ilmeisesti sarjojen kuvaamat nuoret ovat niitä tavallisia. Olen jo vuosia sitten luopunut haaveesta, että nuortensarjassa olisi hahmo, josta voisi tunnistaa oman teini-ikäisen itsensä, eikä sellaista, yllätys yllätys, ollut Skamissakaan. Siten ylistyksiin "helposti samastuttavista" hahmoista ja että sarja "näyttää nuoruuden koko kirjon sydänsuruista ensimmäisiin känneihin ja seksikertoihin" (YleX) sanon vain: niinpä kai.

Skam ei siis iskenyt mitenkään dramaattisesti sydänalaan, mutta kieltämättä siinä oli kännäilyä ja ihastusrulettia universaalimpia teemoja, kuten ystävyys nuoruuden kuohuissa ja minuuden etsintä. Ensimmäisen kauden päähenkilö Eva onnistui olemaan kovin sympaattinen ja uskottava, minkä vuoksi sarjan jokaisen osan katsoi mielellään. Epävarmuus, omien virheiden kohtaamisen vaikeus ja lopulta niiden kohtaamisen välttämättömyys vetosivat ja muodostivat nähdäkseni onnistuneen juonen kaaren. Ihmissuhteisiin panostaminen esitettiin positiivisessa valossa, minkä näen tämän sarjan keskeiseksi viestiksi.

Hyvien näyttelijänsuoritusten ja sydäntä lämmittävän arkisten ongelmien keskellä ei ehkä aluksi huomaa, että sarjan hahmot ovat muutakin kuin reippaita, mielipiteissään varmoja ja ihmissuhteissaan kotoisasti painiskelevia nuoria. Mitä pidemmälle sarjaa katsoo, huomaa hahmojen olevan hyvin vahvasti tyyppejä, joiden positiivisuudesta ei voi aina olla varma. 
 
Ankaraa viestittelyä.
Sille, että Eva tuntui niin vahvasti naapurintytöltä, oli syynsä: hänen hahmonsa voisi olla sanakirjassa "keskiarvoisen teinitytön" kohdalla. Häntä ei oikein kiinnosta mikään muu kuin se, kuka pitää hänestä ja kenestä hän pitää, pukeutuu viimeisimmän muodin mukaisesti ja pitää juhlimisesta. Hän oli hahmona kyllä sympaattinen, mutta ei kovin persoonallinen. Diagnoosina voisin sanoa, että Eva kärsii hahmona päähenkilö-syndroomasta, jossa päähenkilö on itsessään hajuton ja mauton, kun taas sivuhahmot ovat räiskyvämpiä. Tavallisesti tuloksena ei ole mitään erityisen kiinnostavaa. Skamissa oli kuitenkin toisin kahdesta syystä. Ensinnäkin, Evan näyttelijä osaa asiansa. Toisekseen, sarja pyrkii realistisuuteen, ja silloin keskivertous toimii ja tuntuu uskottavalta - maailma kun on väärällään aivan keskivertoja ihmisiä.
 
Evan kavereista erikoisempia tapauksia ovat Sana ja Noora (Josefine Frida Pettersen). Sana on hyvin suorasukainen töksäyttelijä, jolla on mielipiteitä ja joka ei pelkää niitä paksun meikkinsä alta niitä ilmaista tavalla, josta saadaan pientä draamaa pitkin kautta. Hän ei myöskään piittaa muiden mielipiteistä, mutta viihtyy Evan porukan seurassa, vaikka töksäyttely skismaa aiheuttaakin. Koska Sanan ominaisuudet rajoittuvat käytännössä tähän yhteen piirteeseen, ei hänessä ole lopulta juurikaan syvyyttä. Hän näyttäytyy vain hahmona, joka on tietoisesti tehty poikkeamaan alistuvan ja hiljaisen musliminaisen stereotypiasta - siinä kaikki. Kauden päättyessä hänestä ei tiedä edelleenkään kuin tuon yhden luonteenpiirteen.
 
Noora on hipsterimäinen maailmanparantaja, joka pukeutuu omaan tyyliinsä ja muistuttaa aina muita moraalisesti oikeista valinnoista. Kaikeksi onneksi hän on myös ystävällinen ja ymmärtäväinen, ja hän muodostuukin pian läheiseksi Evan kanssa. Noora on Sanan tapaan salaperäinen, eikä hänen taustastaan tiedetä juuri mitään. Varsin kliseisesti Noora sanoo ikävästi käyttäytyvälle pojalle suorat sanat, mikä saa pojan ihastumaan. Lyhyesti, Noora onnistuu kaikessa, mitä sarjan hahmot keksivät tavoitella, oli se sitten toivottu ulkonäkö, vieraan kielen sujuva taito tai koulun tavoitelluimman pojan huomio. Hän on jopa aikuisen mittapuulla ihmeellisen vapaa kaikista sosiaalisista paineista - ihanteellinen oman tiensä kulkija, siis, ehkä liiankin ihanteellinen. Noora herätti kuitenki silti sympatiaa, sillä hän oli monessa kohtauksessa järjen ääni ja ainoa kyseenalaistaja sanoen ääneen sen, mitä katsojakin ajatteli.

Vilde bongaa epäilyttävän nörtin.
Vilde (Ulrikke Falch) on se amerikkalaisista teinisarjoista tuttu päähenkilön paras ystävä, joka on aina järjestämässä ja suunnittelemassa ja jonka pinnallisia, usein huvittavassa valossa esitettyjä pulmia päähenkilö voi ratkoa. Sanon "pinnallisia", sillä jostain syystä Vildestä on haluttu tehdä malliesimerkki sosiaalisten paineiden täydellisesti kouluttamasta, asioiden "oikein" tekemisestä huolestuneesta teinitytöstä. Hän haluaa saada ensimmäisen seksikokemuksensa koulun suosituimman pojan kanssa, koska niin "kuuluu" tehdä. Hän haluaa olla suosittu, haluaa päästä tyylikkäimpiin juhliin ja pelkää luuserin leimaa kuin ruttoa. Pohjimmiltaan Vilde on siis hyvin surullinen hahmo, mutta melko karmeaan tapaan hänet on esitetty pikemminkin huvittavana. On ilmeisesti äärettömän hauskaa, kun normaalipainoinen blondi laihduttaa kelvatakseen pojalle - mitäs tyhmyyttään antautuu ulkomaailman paineille. Aivan kuin niiden välttäminen onnistuisi aina aikuiseltakaan. Onneksi sentään Vilden ystävät näyttävät, että elämä jatkuu ja että ei käy kuinkaan, jos ei aina mene kuin Hollywoodissa.  
 
Viisikon täydentää Chris (Ina Svenningdal), joka on Vilden parivaljakko. Chris on käsikirjoitukseltaan vielä Vildeäkin surullisempi tapaus. Chris on ylipainoinen, poikatyttömäisesti pukeutuva ja kaikille Vildeä ahdistaville paineille kintaalla viittaava. Siten hänen osansa on olla vitsikäs kevennyshahmo. Hänkin haaveilee pojista, mutta hänen haaveensa näytetään huvittavassa valossa. Chrisin osa onkin sanailla (heh) Sanan kanssa ja käytännössä hengailla tämän kanssa henkisellä vaihtopenkillä, kun Evaan, Vildeen ja Nooraan ihastutaan. He myös lohduttavat tunnollisesti ystäviään näiden sydänsuruissa. Sanan kohdalla sarja pyrkii rikkomaan stereotypiaa, Chrisin kohdalla se syleilee tyytyväisesti stereotypioita. 

Skam ei siten rohkaise ketään luopumaan Vildeä piinaavista ulkonäkö- ja käytöspaineista: ylipainoinen Chris on ainoastaan huvittava, niin myös tarpeettomasti laihduttava Vilde. Eli muistakaa nuoret, on hupsua ja naurettavaa, jos uhmaa ulkonäköpaineita, mutta niin on myös silloin, jos ne ottaa liian vakavasti. Täytyy olla kuten Noora, vapaa paineista. Onnea yritykseen. Terveisin Skam.

Yksi keskeinen hahmo on myös Jonas (Marlon Valdés Langeland), Evan poikaystävä. Jonas on Evan tapaan varsin sympaattinen ja maanläheinen hahmo, joka käyttäytyy kuin keskivertoihminen. Evan ja Jonasin seurassa on usein myös Jonasin paras ystävä Isak (Tarjei Sandvik Moe), ja kolmikon ystävyyden dynamiikat on myös keskeinen osa kauden kulkua. Siinä, missä Jonas on Evan tapaan hyvin keskiverto henkilö, Isak näytetään pariskunnan kannoilla ravaavana, hieman säälittävänä reppanana, joka luonnollisesti myös sitten lankeaa alhaisiin temppuihin sen sijaan, että toimisi suoraan - varsin tyypitelty hahmo siis hänkin. 

Nuorta lempeä.
Lyhyesti sanottuna Skam on keveä nuortensarja, jossa käsitellään joukkoa keskivertonuoria ja nuorten arkisia ongelmia. Näyttelijäkaarti on sympaattinen ja taiten valittu, ja ihmissuhteiden esittämisessä on lämpöä ja armeliaisuutta, vaikka osa hahmoista onkin paikoin harmillisen yksinkertaisiksi rakennettu. Vaikka ihmissuhdekasvatukseen on panostettu, päihdekasvatus ja ihmisten ulkonaisen erilaisuuden hyväksyminen on jätetty suosiolla muiden tahojen heiniksi. Tuotantoarvot ovat hyviä, konsepti harkittu ja toimiva.

Hyvää: Uskottava päähenkilö, onnistunut arkisuus, negatiivisten stereotypioiden ravistelu

Huonoa: Päihdekeskeisyys, ulkonäköpaineille naureskelu, negatiivisten stereotypioiden vahvistaminen

 
KAUDET: 1 | 2 | 3

---

SKAM
2015 
NRK, Norja
Kieli: Norja
Jaksot: 11
Jakson kesto: 15-40 min
Ikäraja: 12

Kommentit

Kuukauden luetuimmat